Perinteet vaikka uusiksi

Perinne on toistuva tapa tai ajatusmalli, joka siirtyy sukupolvelta toiselle käytännön kautta. Perinteitä on yleisiä tai perhekohtaisia, mutta niitä voi olla henkilökohtaisiakin. Usein perinteiset tavat liittyvät juhlapyhiin tai muuten vain tiettyyn vuodenaikaan. Kustaa Vilkunan Vuotuinen ajantieto kertoo monenlaisista entisaikojen perinteistä. Tehtiin esimerkiksi juhlapyhinä taikoja oman tilan menestykseksi ja naapurin lehmien turmioksi. Varsinkin juhannuksena nuoret tytöt tekivät taikoja nähdäkseen tulevan sulhasensa kuvan tai saadakseen ylipäätään sulhasen itselleen. Se oli sitä aikaa, kun naimatonta naista kutsuttiin ivallisesti vanhaksipiiaksi, nykyisin häntä sanotaan ihailua ja kateutta tuntien sinkuksi.

Monesti perinne on mukava asia. On kiva raahautua joka vuosi vappuaamuna Kahrille tai käydä jouluaamuna kirkossa. Perinne voi olla vaikkapa se, että aloittaa uimakauden joka vuosi pulahtamalla kylmään veteen äitienpäivänä, tai että käy kerran kesässä polkupyörällä tansseissa Poikeljärven Paviljongilla.

Mitä merkitystä sitten on sillä, että tehdään niin kuin on aina tehty? Se voi olla hauskaa, siitä tulee hyvä mieli. Tai se voi olla side menneisyyteen, lapsuuteen ja lapsuudenkotiin. Perinteinen tapa tuo turvallisuuden tunnetta olemalla todisteena jatkuvuudesta. Ihmisen kaipaa sidettä menneisyyteen, sitä todistaa sekin, kun kirpputorilta ostaa tavaran, koska sellainen oli kauan sitten lapsuudenkodissa tai mummulassa. Myös äidiltä tyttärelle siirtyvä tapa pitää yllä lämpimiä muistoja.

Joskus perinne on asia, jota pidetään yllä hampaat irvessä ajatuksella, että näin on tehtävä, koska aina ennenkin tehtiin näin, tai siitä voi vain yksinkertaisesti olla vaikea päästää irti. Tarjotaan aina jouluna niitäkin laatikoita, joita kukaan ei syö eikä kaipaa, mennään mökille joka viikonloppu, koska niin kuuluu tehdä, vaikka sataisi ja olisi kylmä, eikä ketään huvittaisi.

Miten pysyvä perinteen pitää olla? Olisiko mahdollista uudistaa perinteitä, muuttaa niitä enemmän nykyaikaan sopivaksi. Unohtaa mummun kermaiset reseptit ja vaihtaa ne kevyempään vaihtoehtoon, tehdä asiat hiukan toisin ja hyväksyä se, että aika on nyt toinen kuin silloin, kun esivanhemmat loivat alun meidän perinteillemme. Vanha perinne nykyaikaisen mallin mukaan voisi olla piristävä. Uudenlaisenakin se kertoisi vanhan arvostamisesta.

Kaisla-Kaarina Rostedt