Kiitos ja näkemiin

Elämäni lehdessä kääntyy jälleen uusi sivu. Syyskuun 1. päivä astun Mänttä-Vilppulassa ilmestyvän KMV-lehden ruoriin. Päätoimittajuuteni Luoteisväylässä, aiemmin Uutismarkussa, ja Merikarvia-lehdessä jäi tällä erää runsaan kolmen vuoden mittaiseksi. Merikarvialla toki olisin halunnut viettää enemmän aikaani. Tykästyin välittömään ilmapiiriin ja suorapuheisiin ihmisiin. Syy löytynee eteläpohojalaasista juuristani.

Nöyrin mielin kiitän lehtien laajaa lukijakuntaa ja sidosryhmiä. Aivan aidosti teidän kanssanne on ollut kiva toimia. Kiitos ja näkemiin.

Muutin aikoinaan itsenäiseen Noormarkun kuntaan. Tosin niihin aikoihin oli tehty virallinen päätös siitä, että Noormarkku ja Pori lyövät hynttyynsä yhteen. Työni puolesta olen saanut läheltä seurata, että miten meille noormarkkulaisille oikein kävi. Aluksi kaikki näytti aivan hyvältä, mutta arkihan se aina koittaa. Pala palalta iso karhu on nakertanut pientä oravaa. Syy on huonossa johtamisessa. Kukaan ei tunnu oikein tietävän, että mille me alettaisiin.

Ahlainen liitettiin Poriin 40 vuotta sitten. Aina välillä julkisia palveluita on nirhaistu, mutta vasta tämän kesän alkupuolella iso pyörä alkoi toden teolla pyöriä. Terveysasema suljetaan ja vanhainkodin ovi sinetöidään lopullisesti kiinni. Säästöjä etsitään. Sekä paperilla että käytännössä säästöt näyttävät varsinaisilta lillukanvarsilta.

Myös johtamattomuuden puutteesta Pomarkun ja Merikarvian päättäjät vetivät herneen nenäänsä. Voimassa olevien päätösten mukaan molempien kuntien asukkaita hoivataan jatkossa PoSan parissa. Johtamattomuudella en viittaa kuntien ykköspomoihin Penttiin ja Eeroon. Heidän arvomaailmaansa kuuluu työskennellä kuntalaisten parhaaksi. Tosin Hevosmiesten tietotoimiston (HTT) kautta kantautuneiden tietojen mukaan Pröttikarvia olisi kallistumassa takaisin Porin perusturvan puoleen.

Vaikka valtio pakkoliittää kuntia jatkossa yhä kiihtyvällä tahdilla, niin paikallinen identiteetti ei häviä mihinkään. Paras käyttöliittymä paikallisiin asioihin on oma paikallislehtesi.

Jokaiselle lukijalle erikseen ja kaikille yhdessä toivotan Simo Silmun sanoin Kaikkea hyvää!

jk. Mänttä tunnetaan paperiteollisuudestaan. Siellä tehdään vessapaperia. Sinne muuttaessani selvitän ensitöikseni minua monta vuotta vaivanneen asian, että mistä puusta veskipaperi tehdään, kun siitä ei jää tikkuja pyllyyn.