Kolumni:Elinikäisiä oppijoita

Me nykyihmiset sitten olemme vaikeassa asemassa. Maailma muuttuu hurjaa vauhtia. Koko ajan on opittava uutta. Oppiminen on 2000-luvulla elinikäistä ja vaatii ihmiseltä paljon. Näinhän sitä puhutaan, kirjoitetaan ja sometetaan (tuodaan esiin sosiaalisessa mediassa). Ja juu, niinhän se onkin. Mutta eipä kannata nostaa itseään ja samanikäisiään kumminkaan kovin korkealle korokkeelle. Karu totuus on, että iso- ja esivanhempamme ovat olleet ihan yhtä suurten muutosten todistajia elinaikanaan. Emme vain huomaa sitä, sillä meille puhelin, autokyydissä istuminen tai vaikka jääkaappi ovat arkipäivää, joihin on totuttu lapsesta asti. Kaikkihan ne hallitsevat. Nyt. Toisin oli silloin, kun ne ja moni muu asia olivat uusia. Juhani Ahon Rautatiessä pelottaa ja hämmästyttää vauhdilla kiitävä juna. Nortamon jaarituksissa isäntä ei ensimmäiseen ja pelottavaksi osoittautuvaan autokyytiin päästyään saa kauhultaan huomautetuksi kuskille asuvansa Porin Vähä-Raumalla eikä aivan oikeasti Raumalla asti. Oma isoisoäitini pelkäsi puhelinta. ? Ei tääl ol kettän koton. Älkkä tän soittakko, hän parkaisi luuriin puhelimen soidessa, jos sattui olemaan ainoana kotolaisena. Ihan järki-ihmisiä kaikki kuitenkin. Uusi vain tuntui aluksi käsittämättömältä. Jokainen mummu ja tuffa ei ehkä ymmärrä nytkään, mistä internetissä on kyse. 3D-elokuvat saattavat olla kokematta eikä heillä ole edes Angry Birdsiä puhelimessa. Uutta on omaksuttu valtava määrä, koko elinajan. Kriisiaikoina uuteen on jouduttu sopeutumaan hyvinkin nopeasti. Eletyn määrä konkretisoitui, kun pohdimme, minä vuonna 13-vuotiaan esikoiskuopuksemme isopappa oli saman ikäinen. Lyhyen laskutoimituksen jälkeen tulokseksi saatiin vuosi 1931. ? Niin silloin elettiin sitä pula-aikaa, isopappa muisteli. Juu, sitä samaa, josta olemme kuulleet koulun historian tunneilla. Se oli ennen Kyösti Kallion kautta, Hitlerkin vasta teki todellista tuloaan. Ja aika monta muutosta ja uutuutta on tullut sen jälkeen, eli vähän respectiä (kunnioitusta) mummuille ja tuffille, jotka joutuvat seikkailemaan yhä useammin myös heille vieraan englannin kielen viidakoissa kotimaansa kamaralla. Tuuli Heervä


Tämä juttu on vanhan sivustomme juttu. Se saattaa olla puutteellinen sisällöltään. Pahoittelemme. Tutustu uusimpiin juttuihimme etusivulla

Etusivullamme juuri nyt: