"Minä olen Maire-rouva" – Maire Gullichsenia muisteltiin nimikkopäivässä

Signeerauksen töherrys olikin Picasson jälkeä. Maire Gullichsenin myötä noormarkkulaiset saivat tutustua suuren maailman taiteeseen.

Tuuli Heervä

Mairen päivän muisteluillassa kuultiin muun muassa Pirjo Halmen lausuntaa.

Tuuli Heervä

NOORMARKKU Järjestyksessä neljännen Mairen päivän iltapuolella keräännyttiin jälleen kotiseututalo Kaharille jakamaan muistoja Maire Gullichsenista. Hän oli tunnettu taidemesenaatti, mutta noormarkkulaiset kohtasivat rouvan myös arjessa, moni työpaikallaan Ahlströmillä.

Pitkän työuran yhtiössä, pääosin työnjohtajana, tehnyt Markku Kuusiniemi muistaa ensi tapaamisen Maire Gullichsenin kanssa 1970-luvun alussa.

–Jännitin tapaamista. Sain odottaa jonkin aikaa, että rouva päätti ateriansa vieraiden kanssa. Hänen tultuaan tuntui kuitenkin minuutissa kuin olisin ollut kotonani.

Sovittiin, miten puhuttelu käy.

–Minä olen Maire-rouva ja sinä Markku, Maire Gullichsen ilmoitti.

–Hän oli hyvin lämminhenkinen meille työntekijöille, Markku Kuusiniemi sanoo.

Jos ihmiseltä vielä löytyi kädentaitoa, lämpö vain lisääntyi.

–Maire-rouva oli suomalaisen käsityön sydänystävä, Kuusiniemi muistuttaa.

–Hän tunsi noormarkkulaiset, kävi pienissäkin taloissa ja antoi käsitöitä tehtäväksi. Malleja suunniteltiin yhdessä, muistaa Helvi Walli.

Myös Martta-toiminta oli lähellä Maire Gullichsenin sydäntä.

–Martat olivat monena kesänä Villa Mairean kahviota pitämässä. Mairea oli suosittu käyntikohde ja tuottoa tuli mukavasti Marttojen tilille, Helvi Walli kertoo.

Myös kansainvälinen taide ja noormarkkulaiset kohtasivat toisensa Maire Gullichsenin kautta.

–Villa Maireassa ihmettelimme, että mikähän taulu toikin on, kun ei saa tekijän nimestä selvää. Se oli sitten Picassoa se, naurahtaa Kirsti Koskela lapsuudenmuistoilleen.

Hänen perheensä asui Ahlströmin alueella Havulinnassa, isän toimiessa siellä talonmiehenä.

Tuuli Heervä
Sisarukset Kirsti Koskela ja Kaija Ikävalko pitelevät Maire Gullichsenin maatalouskerholle lahjoittamaa palkintoa. Palkinnon sai itselleen naisten Veikko-setä. Myöhemmin se päätyi Kahrille Mairen kamariin.

Sisarukset Kirsti Koskela ja Kaija Ikävalko pitelevät Maire Gullichsenin maatalouskerholle lahjoittamaa palkintoa. Palkinnon sai itselleen naisten Veikko-setä. Myöhemmin se päätyi Kahrille Mairen kamariin.

Taide tuli tutummaksi myös Markku Kuusiniemelle.

–Ei maatalon poika Laviasta ollut kotona juuri taiteeseen tottunut. Maire Gullichsenin myötä alkoi taiteen ihmeellinen maailman avautua.

Suurimman osan hankkimastaan taiteesta Maire Gullichsen säilytti pääkonttorin tiloissa. Kaksi isoa huonetta oli tauluja täynnä kahdessa tasossa. Mutta kyllä taidetta riitti runsaasti Maireaankin.

Markku Kuusiniemi muistaa eräänkin taulujen ripustuskerran Villa Maireassa. Neljä tuntia aamupäivästä oli mennyt, kahvitteluineen, ja seinässä oli neljä taulua.

–Nyt täytyy kyllä istua, kun ollaan tuollainen urakka saatu valmiiksi, huokasi Maire-rouva.

–Ajattelin, että vartissa olisin nuo itse laittanut, Markku Kuusiniemi muistaa.

Mutta siinäpä tuli samalla opittua, mitä moninaisia asioita pitää ottaa huomioon tauluja ripustaessa.

Laakson muistot liittyvät silloiseen työpaikkaan Ahlströmin vihannesmyymälässä Porin kauppahallissa.

–Maire Gullichsen kävi siellä asiakkaana usein. Hän oli erittäin miellyttävä asiakas, ei yhtään ynseä.

Jaakko Rainiolan isä puolestaan kävi Villa Maireassa joulupukkikeikoilla Nopsan pukkipalvelun tiimoilta.

–Sitä paikkaa vähän jännitettiin. Lahjatkin olivat sellaisia, että täytyi viedä varovasti, vanhoja taidetaoksia ja muuta, Rainiola on kuullut.

Ystävällisenä rouvana on Maire Gullichsen jäänyt myös Kristiina Niemisen mieleen.

–Muutimme tänne, kun olin nuori tyttö. Olimme sitten mummun kanssa tutustumassa Ahlströmin alueeseen. En tiedä, olisiko lupaa ollut.

Villa Mairean puistossa puuhaili Maire Gullichsen ruusujen parissa.

–Mummu asteli kysymään, että miten te noita ruusuja hoidatte. Minua hävetti, mutta Maire Gullichsen kertoili hyvin ystävällisesti asiasta, Kristiina Nieminen muistaa.

Kuninkaallisia ja muita kuuluisuuksia ihailleella mummulla oli siinä suuri hetki.

Maire Gullichsenin syntymästä tuli juhannuksena kuluneeksi 110 vuotta. Kun vielä vietetään Suomen 100-vuotisjuhlaa muistuu Markku Kuusiniemien mieleen, että Maire-rouva ilahtui aina kovin häneltä saamastaan sinivalkoisesta, ruiskukista ja päivänkakkaroista kootusta kimpusta.

–Suomalaiset luonnonkukat kelpasivat mainiosti. Ne olivat hänen sydäntään lähellä. Mutta muovikukkia ei ollut lupa viedä takkiporttia lähemmäs. Se oli hyvä tietää!

Mairen päivän illassa kuultiin myös Pirjo Halmen lausuntaa. Jaakko Lehtonen puolestaan esitti säveltämänsä ja sanoittamansa kappaleen Balladi Noormarkunjoesta.

Tutustu Lehtosen esitykseen videolla: www.luoteisvayla.fi


Lue myös nämä


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Etusivullamme juuri nyt: