Yhden maalaispojan tarina Suomen itsenäisyyden taipaleella - noormarkkulainen Eino Kiviniemi katosi Äyräpäässä toivottoman taistelun melskeeseen

Katja Abrahamsson kirjoitti Suomen satavuotisen itsenäisyyden kunniaksi Luoteisväylään noormarkkulaisen Eino Jalmari Kiviniemen tarinan.

Yhden maalaispojan tarina Suomen itsenäisyyden taipaleella - noormarkkulainen Eino Kiviniemi katosi Äyräpäässä toivottoman taistelun melskeeseen
Katja AbrahamssonNoormarkku

Takana oli raskas, noin 40 kilometrin marssi Oravankydölle Vuosalmeen. Monen miehen jalat olivat hiertymillä ja rakoilla yli kymmenen tunnin siirtymän jäljiltä. Vihollisen toiminta vilkastuu heinäkuun alussa, kun heinäpoudat palaavat Karjalan kannakselle.

Sitten arkirytmi katkeaa. Komppanian päällikkö saa aamuyöstä klo 3 käskyn siirtää joukkonsa Äyräpäähän. Miehet siirtyvät kolmeen kuorma-autoon. Heidän joukossaan oli 26-vuotias korpraali Eino Jalmari Kiviniemi. Matka kohti maanpäällistä helvettiä alkoi.

Eino oli Kiviniemen poikia Noormarkun Kairilasta. Hänellä oli kolme vanhempaa veljeä, kaksi isosiskoa sekä kolme pikkuveljeä.

Eino oli kookas mies. Hänen ruumiinrakenteensa oli vankka ja lihaksistonsa voimakas. Saapas oli kokoa 45 ja varrella oli pituutta 184 senttiä. Nuoresta iästään huolimatta taisteluiden lista oli jo pitkä: Koitsansalo, Alho, Paksujalka, Tiurala, Kilpola, Viisjoki, Sirkiänsaari ja Lempaala.

Hänelle oli myönnetty I. ja II. luokan vapaudenmitalit hyökkäysvaiheen ansioista vuonna 1941.

Eino jakoi sotakokemuksen veljiensä Martin, Fransin, Jaakon, Väinön ja Arvon kanssa. Veljeksiä yhdisti halu puolustaa omaa maata ja sen vapautta. Ei ollut vaihtoehtoja.

Alussa oli pelottomuutta ja uhoa, kun nuori mies tuntee itsensä kuolemattomaksi. Sodan julmuus ja arvaamattomuus tuli kuitenkin osaksi Kiviniemen perheen arkea: ensimmäinen osuma! Fransista tuli veljeskaartin ensimmäinen sankarivainaja talvisodassa, Uomaan Impilahdella 2.3.1940.

Einon matka Vuoksen rantaan kesti kuorma-auton lavalla puolisen tuntia. Elettiin heinäkuun 5. päivää vuonna 1944. Komea Vuoksi välkehti aamuauringossa. Joki päätettiin ylittää tarkoitukseen varatuilla veneillä, olihan joen leveys ylityskohdalta noin 300-400 metriä.

Ylitys tehtiin neljässä erässä, joukkue kerrallaan. Tunnin kuluttua koko komppania oli saapunut Äyräpään sillanpääasemaan.

Tarkoituksena oli korvata väsyneet miehet uusilla ja tuoreilla miehillä. Vaihdon aikana komppania menettää jo puoleen päivään mennessä useita upseereita. Illan tullen tilanne vain pahenee. Miehet ovat motissa – takana on Vuoksi ja edessä vihollinen. Ilmatulitus on voimakasta.

Osa miehistä hukkuu Vuokseen, osa menehtyy luoteihin, osa jää vihollisen vangiksi ja osa selviytyy. Mikä oli Einon kohtalo?

Tilanne oli sekasortoinen, toivotonkin. Historiankirjoitukset osoittavat, että erillispataljoona 25 tehtävä oli mahdoton. Suomalaisia miehiä kaatuu lyhyessä ajassa yli 400. Viimeiset viralliset tiedot Einosta antaa kersantti M. Engelberg, joka arvelee Einon jääneen vangiksi sillanpään taisteluissa 6.7.1944.

Epävirallisempia tietoja ovat pelastuneiden aseveljien kertomukset. Eino ehkä hukkui uimataidottomana Vuokseen tai vangiksi jäätyään hän ei ymmärtänyt vihollisen käskyjä ja tuli sen vuoksi ammutuksi. Niin tai näin, Einoa ei koskaan löydetty. Virallisesti hän katosi. Kotona toivo pojan paluusta eli kuitenkin pitkään.

Vuonna 1949 heinäkuussa Puolustusministeriö lähestyy Einon vanhempia kirjeellä tiedustellakseen heidän halukkuuttaan julistaa Eino virallisesti kuolleeksi. Päätöksen vaikeutta osoittaa se, että vanhemmat postittavat molemmat, sekä suostumuksen että kiellon kuolleeksi julistamisesta. Viranomaiset ymmärsivät asian keskeneräisyyden ja antoivat lisää aikaa.

Eino julistettiin kuolleeksi 20.11.1963, lähes kaksikymmentä vuotta katoamisensa jälkeen.

Eino Jalmari Kiviniemi oli pikakivääriampuja, joka oli saanut koulutuksensa Helsingin komennuskomppaniassa. Hän palveli Suomen armeijan osastoissa II/JR15, III/JR36 ja 3./Er.P 25. Hän oli maalaispoika sinisine silmineen, haaveineen ja unelmineen. Hänen toiveensa vapaasta isänmaasta toteutui.

Einon muistopaikka on Lassilan sankarihautausmaalla yhdessä veljensä Fransin kanssa.

Kirjoittaja on Jyväskylässä asuva filosofian maisteri. Eino Kiviniemi on hänen isoisänsä veli.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Etusivullamme juuri nyt: